Etusivu Kuka
olen
Kunta-
politiikka
Eduskunta-
työ
Ajan-
kohtaista
Blogi Artikkelit
 
Valtiopäivätoimet Arja Juvonen

Puheet eduskunnassa Arja Juvonen

 Arja Juvonen ammattikuva
Vuosi: 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008

16.03.2017 Vanhustenhoito on ykkösteema myös Ps:n varapuheenjohtajaksi pyrkiessäni



Iloitsen suuresti Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimustuloksesta, joka paljasti sen, että kansalaisten mielestä vanhustenhuolto on kuntavaalien tärkein teema. Kyselyyn vastanneista teemaa piti melko tärkeänä tai erittäin tärkeänä 94% vastaajista. Helsingin Sanomat uutisoi asiasta keskiviikkona 15.3.17.

Vanhustenhoidon nouseminen prioriteettilistalla ykköseksi kertoo paljon suomalaisten ajatuksista, peloista, toiveista ja arvoista. Huoli vanhenemisesta on konkretisoitunut, sillä yhä useampi viisikymppinen hoitaa työnsä ja perheensä ohessa myös ikääntyviä vanhempiaan. Työikäisten ruuhkavuosista on tullut myös omaishoidon vuosia.

Tutkimustulos ei yllätä. Vanhustenhoidon asiat huolestuttavat kuntalaisia eikä aihe vanhene. Viime syksynä olin tapaamassa veneilijöitä Espoon satamassa ja olin varma, että veneilijät kritisoivat veneveroa. Veneverosta ei juurikaan puhuttu. Oli yllätys, kun ensimmäinen "merikarhu" ryhtyikin kertomaan ikääntyneestä muistisairaasta äidistään ja kyselemään neuvoja asiaan liittyen. Olen huomannut, että myös miehet yhä useammin tulevat puhumaan ikääntyneistä vanhemmistaan. Suomalaisella miehellä on huoli ja hän haluaa ja uskaltaa avautua.

Vanhustenhoidon teema vaaleissa ei ole mediaseksikäs. Se on aihe, josta joku saattaa ajatella, että se on pehmoilua ja kukkahattutätipolitiikkaa nutturat vinossa. Saatetaan ajatella, että kuka nyt jaksaa vanhuksista puhua. Jossakin vaiheessa myös minulle on sanottu, että vaihtaisit teemaa. Tuntuu kuitenkin hyvälle huomata, että tämä teema on myös tutkimuksen mukaan suomalaisten yhteinen ja tärkeä. Ihmisiä ja erityisesti päättäjiä onkin syytä ravistella hereille ja muistuttaa siitä, että vanhuus tulee vääjäämättä kaikille. Kun aloin puhumaan saattohoidosta uunituoreena kansanedustajana vuonna 2011, minulle sanottiin, että tuuleen huudat. Nyt saattohoito on kaikkien huulilla eduskunnassa. Kannatti huutaa tuuleen.

Mutta toimiakin tarvitaan. Huutaminen ei yksin riitä. Saattohoitoasiassa lupaan painaa myös jatkossa päälle kuin yleinen syyttäjä.

Vanhustenhoito on ollut itselleni vuodesta toiseen se tärkein eteenpäin vietävä asia politiikassa toimiessani. Vanhustenhoitoon liittyvät teemat ovat myös ykkösenä perussuomalaisten varapuheenjohtajaksi pyrkiessäni. Mielestäni perussuomalaisen puolueen tulee kohdistaa entistäkin enemmän tälle asialle huomiota. Maahanmuuttoteeman ja Eu-kriittisyyden rinnalle tarvitaan myös arjen asiantuntijuutta ja elämän peruskysymysten tuntemusta. Sosiaali- ja terveydenhuollon kysymykset ja niihin liittyvät arjen haasteet ovat myös kuntakenttää kiertäessäni osoittautuneet perussuomalaisille puolueen jäsenille hyvin tärkeiksi.





08.03.2017 Lähden tavoittelemaan puolueemme varapuheenjohtajuutta ensi kesän puoluekokouksessa Jyväskylässä



Olen tänään päättänyt lähteä tavoittelemaan perussuomalaisten varapuheenjohtajan paikkaa. Olen toisen kauden kansanedustaja ja kuntavaltuutettu Espoosta. Politiikassa olen profiloitunut erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksissä. Olen syntyjäni Siilinjärveltä Savosta ja tunnen Suomen kuntakenttää hyvin, työskennellyt pitkään sosiaali- ja terveydenhuollossa, toiminut työyhteisöni luottamusmiehenä ja toiminut eduskunnassa muun muassa lakivaliokunnassa, tarkastusvaliokunnassa ja sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Puolueen nykyiset pj ja vpj ehdokkaat tuovat puolueemme kärkiteemoja hienosti jo mukaan kisaan, joten itse tarjoan sitä, mitä sieltä vielä puuttuu: sosiaali- ja terveydenhuollon tietämys, osaaminen, kokemus ja näkemys. Kuntakenttä tarvitsee viestikapulaa erityisesti myös näissä asioissa, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukset ovat niin mittavia. Olen aktiivinen kuntakentän kiertäjä ja puolueemme jäsenet ja äänestäjät kaipaavat kovasti kansanedustajia ja puolueemme johtoa kentälle. Muun muassa siihen tarjoan itseäni edelleen myös jatkossa. Kansan pariin, heidän luo ja keskelle, on mentävä.

Olen ollut 10 vuotta mukana politiikassa perussuomalaisten ja Timo Soinin "tallissa", olen tyylilläni ja toimintatavoiltani maltillinen ja juu- olen nainen. Vaikkakaan se ei nyt ole tässä olennaisinta- Suomi kuntoon ja ihmisten luo!

Haluan toivottaa kaikille Suomen naisille hyvää naistenpäivää, myös äidilleni naisyrittäjälle, ja tsemppiä kaikkiin haasteisiin- itse otan tänään tällaisen haasteen itselleni. Äidit muuttavat maailmaa, mutta meidän tyttärien on myös tehtävä osamme!

JK. Käymme eduskunnassa juuri puolustuspoliittista keskustelua puolustusministerimme Jussi Niinistön johdolla ja keskustelussa nousi esiin naisten osuus ja tilanne maanpuolustuksessa. Tästä aiheesta pidän myös itse oman puheenvuoroni.




02.03.2017 Saattohoidon sanoma on kuultu



Tärkeiden asioiden eteen tulee tehdä yhdessä töitä. Vastuu ja toimet suomalaisen saattohoidon parantamiseksi kuuluvat meille kaikille. Tuntuu hyvälle, että saattohoidon parantaminen ja saattohoitolainsäädännön aikaansaaminen on noussut eduskunnan yhteiseksi tahtotilaksi tänään eduskunnassa. Puolueet ovat kertoneet aiheeseen tehdyistä laki- ja toimenpidealoitteista. Hienoa!

Suomalaisen saattohoidon parantaminen on ollut itselleni yksi tärkeimmistä tavoitteistani niin kuntapolitiikassa kuin kansanedustajana toimiessani. Olen tehnyt vuodesta 2011 noin 20 erilaista valtiopäivätoimea aiheeseen liittyen. Kuitenkin vasta eutanasia kansalaisaloite toi saattohoito teemaan vihdoinkin myös suureen keskusteluun eduskunnassa. Eutanasia kansalaisaloite veti sokan irti ja tehden sen mihin yksittäiset edustajat eivät ole eduskunnassa pystyneet. Kiit
os kaikille kansalaisaloitteen tekemisessä mukana olleille ja myös aloitteen allekirjoittaneille.

Saattohoidon parantamiseen liittyvissä toimenpiteissä olen kysynyt muun muassa saattohoidon laadun parantamisesta, taloususarvioaloitteissa anonut rahoitusta saattohoitokoulutukseen ja toimenpidealoitteissa esittänyt saattohoitolain aikaansaamista ja saattohoitopaikkojen määrän lisäämistä kansainväliselle tasolle. Olen myös esittänyt lasten saattohoitoon liittyvää ohjeistusta, joka Suomesta sekin tällä hetkellä puuttuu.

Saattohoidon sanoma on kuultu ja ymmärretty. Yhteisvastuukeräyksen suojelijana vuonna 2015 toimi Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka aiheseen liittyvällä kauniilla ja koskettavalla puheellaan osoitti silloin omat kuulevat korvansa. Yhteisvastuukeräyksellä kerättiin varoja muun muassa saattohoitokoulutukselle. Keräys toi rahaa, lisäsi toimia saattohoidon parantamiseen ja muun muassa nuorten lääkäreiden koulutukseen. Kiitos ylilääkäri Juha Hänniselle ja yhteisvastuukeräyksen johtaja Tapio Pajuselle työstä saattohoidon parantamisen eteen.

Eino Leinon runossa sanotaan: "Me olemme matkalla tällä ja kynnämme suurta merta. Me synnymme tänne vaivalla ja vaivalla kuolemme kerta".

Ehkä emme sittenkään. Minulla on nyt vahva usko siihen, että asia etenee. Emme saa ehkä eutanasialakia, mutta saamme aikaan saattohoitolain. Sellainen tunne minulla nyt on. Ja se tunne on hyvä.




24.02.2017 Rapatessa roiskuu



Sain perussuomalaisten eduskuntaryhmältä yksimielisesti huomautuksen liittyen viikon takaiseen Aito avioliitto- kansalaisaloitteen äänestykseen. Myös kaksi muuta aloitetta vastustanutta, Tiina Elovaara ja Ville Tavio, saivat ryhmältä huomautuksen.

Ymmärrän huomautuksen syyn, sillä saapuessani täysistuntoon äänestämään kansalaisaloitetta vastaan rikoin ryhmäpäätöstä siitä, että Aito avioliitto kansalaisaloitetta tulee kannattaa isossa salissa. Minulle päätös kannattaa aloitetta oli kuitenkin mahdoton. Tasa-arvoiseen avioliittolakia liittyvät päätökset tehtiin jo viime eduskuntakaudella ja istuva hallitus on myös itse tuonut asiaan liittyvän hallituksen esityksen ja siihen liittyvät liitännäislait eduskuntaan. Niistä on myös jo äänestetty ja kaikissa olen ollut kannattajana. Hallituspuolueen edustajana olen kannattanut hallituksen tuomia esityksiä. Tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan 1.3.2017.

Jos olisin jäänyt pois kokonaan viikon takaisesta äänestyksestä, ei huomautusta kannastani olisi tullut. Poisjääminen äänestyksestä ei kuitenkaan ollut minulle mahdollinen.

Haluan kiittää kaikkia ihmisiä viesteistä ja palautteesta, jota olen saanut. Voi olla, että niihin vastaaminen vie minulta aikaa. Kaksi vuotta sitten tasa-arvoisesta avioliittolaista äänestettäessä viimeiset vastaukset lähettelin vielä jouluaattona 2015. Äänestys oli ollut marraskuussa. Kannustavia viestejä on nytkin tullut monia ja vain muutama niistä on ollut alatyylisiä. Niissä on kirjoitettu, että homostelijat voivat painua helvettiin. Yhdessä viestissä henkilö omalla nimellään myös uhkasi sylkäistä perääni, jos vastaan tulen. Tästä tulikin mieleeni juuri eilen näkemäni Helsingin joukkoliikenteen mainos, jossa otettiin kantaa kiusaamiseen ja haukkumiseen. Ulkomaalaistaustaa omaavaa, mutta kuitenkin suomea täysin äidinkielenään puhuva suomalainen nainen kertoi, miten hänen päälleen oli syljetty kenenkään puuttumatta asiaan. Suomalainen mies taasen kertoi puuttuneensa yhteen kiusaamistilanteen siten, että oli mennyt kiusatun viereen istumaan. Vastapäistä kiusaajaa ja huutelijana vastassa olikin yllättäin kaksi ihmistä. Voisimmeko sopia, että emme sylkisi toistemme päälle? Puolustaisimme toinen toistamme? Lapsena muistan mummoni opettaneen, että vain kissat sylkee, ja että pienempää suojellaan.

Olen toiminnallani rikkonut ryhmäkuria ja siitä on seurannut sanktio. No, rapatessa roiskuu. Se ei kaada minun maailmaani eikä se sitä saa tehdä myöskään sille työlle, jota olen eduskunnassa tehnyt. Viime kaudella sain läpi vammaisneuvostojen lakisääteisyyteen liittyvän lakialoitteen ja kuntalakia jouduttiin ministeri Risikon toimesta muuttamaan vielä kalkkiviivoilla. Laissa olisi haluttu huomioida vain vanhusneuvostot ja nuorisovaltuustot. Sain myös kerättyä hyvin nimiä muihin lakialoitteisiin ja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tuomioiden asteet ovat juuri oikeusministeriön toimesta selvityksessä. Katsotaan, miten tuomiot ovat linjassa ja millaisia tuomioita annetaan. Himashanke nousi esiin kirjallisen kysymykseni myötä, hallit ja maneesit laitettiin lakiesityksellä tarkkailuun toimenpideealoitteeni myötä. Saattohoidon parantamistyöt valtakunnallisesti aloitin myös jo viime kaudella. Espoon kaupunginvaltuustossa toimiessani aloitin silloin, kun Espoosta puuttui omat saattohoitoohjeistukset ja saattohoitopaikat. Nyt meillä on selkeät suunnitelmat ja Espoon sairaalaan Jorviin kupeeseen avattiin myös oma saattohoito-osasto. Puolarmetsän saattohoito-osastokin ehti tovin toimia. Espoon valtuustossa jättämieni valtuustoaloitteiden myötä espoolaiset omaishoitajat saivat vuoden 2016 alusta maksuttomat uinti- ja liikuntavuorot ja nuorten kesäseteleiden ikärajaa laskettiin niin, että yhä useampi nuoren mahdollisuus hakea kesätyötä parani. Olen ollut ihmisen asialla ja ajamassa muutamia sellaisia asioita, joita ei välttämättä heti näe. Pitää kokea omakohtaisesti.

Muistan lapsuudesta, kuinka rakentaja isäni muurasi, rappasi, laatoitti, kaakeloi, maalasi, pikesi, pinnoitti ja tapetoi. Ruukkimylly pyöri aamusta iltaan, eikä yrittäjä tuntejaan laskenut. Isäni valkoinen maalarinhaalari oli kuin tilkkutäkki tai sateenkaari. Lapsena ihmettelimme, että miten ihmeessä äiti saa pestyä isän haalarin puhtaaksi. Mutta eihän hän saanutkaan. Haalariin ei saanut nimittäin koskea ollenkaan, sillä se oli työmiehen oma haalari. Ja sellaisena aarre.

Pari vuotta sitten isäni saapui remontoimaan kotiamme. Hänellä oli mukanaan kaksi erilaista haalaria. Toinen oli tarkoitettu tapetointiin: se oli valkoinen ja putipuhdas. Toinen oli rönttätyöhön tarkoitettu rapatessa roiskunut haalari.

Isältä tyttärelle nämä asiat näyttää menevän. On valkoista ja siistiä, mutta on myös rappauksesta roiskunutta. Tekevälle sattuu. Toinen vaihtoehto on jättää tekemättä. Mutta kuka nyt sellaista kehtaisi? Timpuri luottaa kätensä jälkeen ja ottaa vastaan kaiken mitä siitä seuraa. Tellingille mennään ja tekemättä ei jätetä. Luppopäiviä ei pidetä. Eikä yritetä yhtään pestä timpurin haalaria. Se on työmiehen tai työnaisen haalari. Minun haalarit periytyvät eteenpäin omille tyttärilleni ja pojalle. Jätän ne mielelläni myös muille nuorille. Niissä on monia eri värisävyjä- kaikki värit mahtuvat maailmaan. Näemmepä ne sitten tai emme.





15.02.2017 Kannatan eutanasiaa ja tasa-arvoista avioliittolakia kädet ristissä- ne eivät ole pois minun uskonnoltani



Tein viime eduskuntakaudella lukuisia erilaisia avauksia saattohoito teeman esiinnostamiseksi ja konkreettisten saattohoitoa parantavien muutosten aikaansaamiseksi. Viime kaudella hyväksyttyyn vanhuslakiin saattohoito teema saatiin siten, että hoivayksikössä tapahtuvan esimerkiksi saattohoitotilanteen kohdalla lisähoitohenkilöstöä olisi suotavaa lisätä. Potilaan hoitamisesta, oikeudesta saada palveluja ja tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti säädetään laissa: laki potilaan asemasta ja oikeuksista, terveydenhoitolaki ja perustuslaki tähtäävät potilaan parhaaseen. Nämä eivät kuitenkaan ole riittävästi. Saattohoito ja palliatiivinen, kivunlievitykseen tähtäävä erityishoito on oma erikoisalansa ja siksikin siitä tulisi säätää lailla. Laki ohjaa yhteiskunnan kehitystä ja sillä rakennetaan myös yhteiskuntaa.

Suomessa ei ole saattohoidosta erillislakia. Tein tähän liittyvän toimenpidealoitteen viime eduskuntakaudella. Myös kansalaisaloitteella vuonna 2014 yritettiin nostaa aihetta esii siinä kuitenkaan onnistumatta. Aloite ei saanut tuulta alleen eikä kansalaisaloitteelle elintärkeää mediajulkisuutta. Sen sijaan aloitteen taustalla olleet ja myös saattohoitoon yhteisvastuukeräyksellä varoja keränneet toimijat ja tekijät saivat huomiota osakseen julkisuuteen nousseilla kuvamainoksilla. Bussipysäkeille ilmestyi kuvia kuolevista ihmisistä ja saattohoitotilanteista. Kuvat oli toki lavastettuja, mutta ne koskettivat silti kansalaisia. Tampereella viime marraskuussa yhteisvastuukeräyksen päätösseminaarissa hankkeen puuhahenkilö Tapio Pajunen kertoi palautteesta: kansalaisista osa oli pahoittanut mielensä ja kertonut, että kuvia kuolemasta ei voida laittaa esille. Joku oli kysynyt, että miksei olisi käytetty muita kuvia vaikkapa pupuista ja kissoista. Olisiko pupu tai kissakuvien taustalla ollut vakava viesti mennyt siten perille? Eikö sen lemmikkieläimen, juuri sen pupun tai kissan, lähtö ole yleensä lempeä ja armelias. Eläinrakas hoitaa rakkaan eläimensä hyvin- kuvilla tuotiin esille ihminen.

Eutanasia kansalaisaloite luovutettiin eilen eduskunnalle. Eutanasia tarkoittaa armokuolemaa tai kuolinapua, jonka sallimiseen Suomessa aloite tähtää. Olin eilen mukana eutanasia kansalaisaloitteeseen liittyvässä lehdistötilaisuudessa, johon puolueiden edustajat veivät aiheeseen liittyvät eduskuntaryhmien terveiset ja kannanotot. Monet puolueet kertoivat, että ryhmien sisältä löytyy ajatuksia eutanasian sallimisen puolesta, mutta myös vastaan. Tämä sama tilanne on myös perussuomalaisen eduskuntaryhmän jäsenillä. Emme ole käyneet asiasta vielä keskustelua eikä linjauksia asiaan ole tehty.

Eutanasia on jokaisen ihmisen oma, henkilökohtainen mielipide ja ajatus. Oletpa sitten puolesta tai vastaan- mielipide on omasi. Ja niin pitääkin. Vakavan sairauden osuessa omalle kohdalle tai läheiselle, joutuu pohtimaan elämän syntyjä syviä. Mikä on kärsimyksen määrä, miten sen kokee ja kestää, miten toivoisi itseään hoidettavan. Omaa pohdintaani helpottaa pitkä työura hoitotyössä. Olen nähnyt vaikka mitä ja ollut mukana vaikka missä. Kysy vaikka.

Eutanasia keskustelussa olemme kuulleet myös pienen Eino pojan tarinaa. Einon vanhemmat ovat kertoneet julkisuudessa sydäntä raastavan tarinan pienokaisensa vakavasta äkillisestä sairastumisesta ja sen myötä saattohoitoon joutumisesta. Saattohoidon aika oli Einon kohdalla pitkä ja vaikea ja vanhemmat kysyivätkin, että olisiko eutanasia helpottanut Einon kärsimyksiä. Einon vanhemmat ja läheiset ansaitsevat kiitoksen siitä, että he ovat astuneet julkisuuteen oman henkilökohtaisen tragedian kanssa.

Kansalaisaloite eutanasiasta ei ota kantaa lapsipotilaisiin, mutta se ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että sulkisimme silmämme lapsipotilaita. Suomesta puuttuu lapsipotilaisiin liittyvät saattohoitosuositukset ja ohjeistukset.

Paitsi viime eduskuntakaudella myös viime aikoina olen jättänyt eduskunnassa kirjallisia kysymyksiä ja toimenpidealoitteita liittyen suomalaisen saattohoidon parantamiseen. Kyllä, toistoa, mutta asia on ajankohtainen edelleen. Hallitus päivittää toki saattohoitoon liittyvää kriteeristöä juuri nyt, mutta muutakin on tehtävä. Hallitusohjelmaa laadittaessa oli harmillista, että kirjaus saattohoidon laadun parantamisesta päätyi vain hallitusohjelman taustamuistioon ei itse hallitusohjelmaan. Siksikin nyt on oikea aika vaikuttaa ja yksikään toimenpide asian eteen ei ole turha.

Vaikka käsittelemmekin eutanasiaa ja eduskunta myös antaa mietintönsä eutanasia kansalaisaloitteeseen, on velvollisuus käsitellä myös saattohoitoa ja sen laadun ja yhdenvertaisuuden parantamista. Ne eivät sulje pois toinen toistaan.

Toimenpidealoitteilla esitän muun muassa erillisen saattohoitolainsäädännön aikaansaattamista, lapsipotilaiden saattohoitosuositusten ja ohjeistusten laatimista, saattohoidon huomioimista sote uudistuksen keskellä ja saattohoidon yhdenvertaistamista ja saattohoitopaikkojen lisäämistä Suomessa.

Koen, että tehtävänäni on olla äänenä tälle tärkeälle asialle ja hankkeelle. Kantani perustuu inhimilliseen ajatteluun ja kultaiseen käskyyn. Tee siten kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Kansalaisaloitteilla tuodaan eduskuntaan aloitteita, joiden ituna on juuri tuo ajattelu. Muutama vuosi sitten oli tasa-arvoinen avioliittolaki, nyt on eutanasia. Onnellinen, hyvä elämä ja armelias, kivuton kuolema.

Kannatin tasa-arvoista avioliittolakia ja kannatan sitä edelleen.
Kannatan eutanasiaa ja toivon siihen liittyvän kansalaisaloitteen läpimenoa eduskunnassa. Kannatan saattohoitolainsäädännön kehittämistä ja toivon toimenpidealoitteeni läpimenoa eduskunnassa.

Ja kaiken tämän teen kädet ristissä, sillä nämä asiat eivät ole minun uskonnoltani pois. Minun iltarukoukseni on edelleen jokailtainen.






25.01.2017 Kuntoutuksen ohjaajan (amk) tutkinto laillistetaan ja liitetään sosiaalihuollon ammattihenkilölakiin



Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki otti kantaa sosiaalialan ammattien laillistamisen. Hän totesi, että vuonna 2016 sosiaalialan ammattien laillistaminen on ollut sosiaalityöntekijöiden, sosionomien, geronomien ja kuntoutuksen ohjaajien etu (Sosiaalityön edunvalvonnasta käsijarru ei ole päällä, HA 12.1.2017).

Asia on kolmen ensimmäisen kohdalla juuri näin, mutta kuntoutuksen ohjaajan kohdalla maininta vaatii osakseen pienen tarkennuksen. 1.3.2016 voimaan tulleella lailla sosiaalialan ammattihenkilöistä laillistettiin sosiaalityöntekijä, sosionomi ja geronomitutkinnon suorittaneet ammattihenkilöt. Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon ammattihenkilölakeihin ei kuitenkaan sisällytetty säännöstä kuntoutuksen ohjaajan oikeudesta toimia laillistettuna ammattihenkilönä. Asiasta käytiin keskustelua, mutta virallista muutosta asiaan ei saatu. Jäätiin odottamaan, mutta nyt aika on kypsä asian korjaamiseksi. Ja täytyykin olla.

Tein viime vuonna eduskunnassa kirjallisen kysymyksen ja toimenpide aloitteen, jossa esitettiin kuntoutuksen ohjaajan ammatin laillistamista ja liittämistä sosiaalialan ammattihenkilölakiin. Kuntoutuksen ohjaajien osaaminen on tunnustettava ja heidän toimintamahdollisuutensa turvattava. Potilaan kuntoutukseen liittyvät kysymykset ovat myös merkittäviä. Tämä korostuu erityisesti ikääntyvien kohdalla, joiden kotona asumista ja pärjäämistä pyrimme tukemaan yhteiskunnassa kaikin keinoin. Saamani kirjallisen kysymyksen vastauksessa kerrottiinkin hyviä uutisia tällä hetkellä noin 600 Suomessa ammattiinsa opiskelleelle kuntoutuksen ohjaajalle. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistämässä sosiaalihuollon ammattihenkilölain muuttamisen siten, että kuntoutuksen ohjaajan tutkinnon suorittaneet tullaan sisällyttämään sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin laillistettavina ammattihenkilöinä. Muutos on ollut toivottu ja odotettu ja se poistaa epävarmuutta kyseisen ammattikunnan, alan opiskelijoiden ja työnantajien keskuudessa.

Toivottavaa olisi myös se, että lakimuutos nostaisi ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneen kuntoutuksen ohjaajan ammattikuvan tunnettavuutta samoin kuten se on tehnyt esimerkiksi sosionomien ja geronomien kohdalla ja lisäisi mielenkiintoa kyseisiin aloihin entisestään. Satavuotiasta Suomea voimme laittaa siis myös näin kuntoon: ymmärtämällä kaikkien eri sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattihenkilöiden osaamista ja merkitystä ja tuomalla heidän osaamisensa ja tietotaitonsa kansalaisten keskuuteen, heidän hyvinvointinsa parantamiseen, lisäämiseen, turvaamiseen ja ylläpitoon.






19.01.2017 Tiedote: Oulun insestitapaukseen liittyvien asiakirjojen katoaminen vakava asia - selvitysten jatkuttava



Tiedote 19.1.2017

Kansanedustaja Arja Juvonen (ps) pitää Oulun insestitapauksen selvittelyssä paljastunutta Oulun lastensuojelun asiakasasiakirjojen ja muiden viranomaisten tietojen ja asiakirjojen puuttumista ja katoamista vuosilta 1998-2008 erittäin vakavana asiana. Asiasta uutisoi eilen mm. Iltalehti. Kyseessä on ns. Oulun tapaus, jossa isä tuomittiin vuosia jatkuneesta tyttären törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jonka seurauksena tytär tuli myös raskaaksi ja hänelle tehtiin myös raskauden keskeytyksiä. Asian yhteydessä poliisi on myös selvittänyt virkarikosten mahdollisuutta tapaukseen liittyen. Juvonen on vaatinut Oulun tapauksen perusteellista selvitystä sen tultua julkisuuteen ensimmäisen kerran syksyllä 2016.

- Tieto siitä, että asiakasasiakirjoja ja muita viranomaisten tietoja ja asiakirjoja puuttuu merkittävin osin vuosilta 1998–2008 on erittäin vakava. Perusteluksi on kerrottu, että tietoja on kadonnut tietojärjestelmää vaihdettaessa. Kadonneissa vuosissa on hyväksikäytön kohteeksi joutuneen uhrin, lapsen, elämää. Selvitysten on siis jatkuttava. Kuka on ollut tietojärjestelmä vaihdossa vastuuhenkilö? Onko kirjaajatason ja pääkäyttäjätason oikeudet olleet hallussa ja onko jäänyt lokimerkintöjä? Luotettavuus ja eheys asiakirjoja siirrettäessä toiseen tietojärjestelmään ovat kaiken a ja o. Asiakirjat eivät saa hävitä.

-Lainsäädäntö määrittelee asiakirjoista. On muun muassa asetus potilasasiakirjoista, joka määrittelee, että jos asiakirja hävitetään, siitä tulee jäädä merkintä arkistoon. Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista määrittelee asiakirjojen säilyttämisajoista, on arkistolaki ja laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, jossa säädetään hyvästä tiedonhallintatavasta.

-Oulun kadonneet asiakirjat tämän vakavan ja yhteiskunnallisesti merkittävän suomalaiseen lastensuojeluun ja terveydenhuoltoon liittyvän tapauksen kohdalla näyttävät nyt sen, miten äärettömän tärkeää on huolellinen dokumentointi asiakas- ja potilasasiakirjoissa, miten kirjaamisvelvollisuutta on noudatettava, miten asiakaskirjojen tiedon käsittelyn perusteet ja lainsäädäntö ja sen perusteella annetut määräykset ja ohjeet kuten tietojen säilyttämiseen liittyvät velvoitteet on tunnettava ja niitä on noudatettava.

-Huolellinen dokumentointi on asiakkaan, mutta myös työntekijän kannalta tärkeää. Kun merkittävät ja arkaluonteiset asiakirjat ovat kadonneet, se jättää hyvin ikävän varjon tämän tapauksen ylle. Erityisesti tämä nakertaa luottamusta viranomaisten toimintaa kohtaan. Toki tämä huolestuttaa myös tulevaisuuden tietoturvasta ja tietojärjestelmistä. Voiko asiakas- ja potilastiedot kadota myös jatkossa noin vain, Juvonen kysyy.

Arja Juvonen

Kansanedustaja

050-5311108





 
Arja Juvonen, Puh. 050-531 1108, 09-432 3060, , www.eduskunta.fi